maanantai 2. maaliskuuta 2015

Les Parfums de Rosine; Diabolo Rose

DIABOLO ROSETadaa!! Tässä on minttua eikä tuoksu ollenkaan pahalle, ällölle, tunkkaiselle tms. Kappas vaan! Tosin tämän tuoksun minttuisuus on minun nenässäni melko lyhytkestoinen. Tässä haistan mintun raikkaana, pirskahtelevana, vähän spearmint-tyyppisenä. Mutta vain aivan alussa ja se häipyy kovin nopeasti jonnekin. Tai sitten ei, tuoksun kypsyessä ranteella siihen tulee tiettyä rapeutta, jääkuorrute reunoille ehkä...

Ruusu tuoksuu hyvin tuoreena ja kepeänä, lähes vihreänä. Tuoksu on mielestäni hyvin keväinen.  Kielo antaa tuoksulle kepeän ihastuttavaa vihreyttä, olen aina pitänyt kielon tuoksusta. Samoin kuin alun bergamotti jää minulta havaitsematta niin myös tomaatinlehdet hukkuvat jonnekin. Pioni sen sijaan tuo tuoksuun tietynlaisen makean vivahteen. Voisin kuvailla tätä hyvin naisellisella tavalla sporttiseksi ruusuksi. Diabolo Rose on reipas ja iloinen, enkä mitenkään osaa yhdistää nimeä paholaiseen. Sen sijaan keppien ja narun avulla kieputeltavaan diaboloon se sopii mainiosti. Kivan kupliva ja iloinen ruusutuoksu kevääseen!

Kuva Les Parfums de Rosine

perjantai 27. helmikuuta 2015

Tuoksuharrastuksestani

Heipä hei, täällä ollaan edelleen vaikka blogi hyvin kuolleelta ja kuopatulta onkin vaikuttanut jo hyvin pitkään. Olen kypsytellyt ajatusta sen herättämisestä henkiin mutta mitään postausryntäystä tässä tuskin on tulossa kuitenkaan. Mutta jos nyt edes joskus ja jouluna saisin jokusen tuoksuarvostelun aikaiseksi.

Palaan lauteille pienellä pohdinnalla omasta tuoksuharrastuksestani, miten se on kehittynyt ja miten suhtautumiseni tuoksuihin on muuttunut matkan varrella. Kehitystä on todellakin tapahtunut, joskin myös taantumista, homma on kulkenut eteenpäin vähän niin kuin aallokko.


Matkani tuoksujen maailmaan on ollut erittäin hauska ja antoisa! On ollut mielenkiintoista ja innostavaa huomata, että kehitystä tapahtuu tuoksuihin tutustumisen osalta. Joskus aikana ennen "friikkiytymistäni" tuoksut toki kiinnostivat ja niistä oli ihastunut ja innostunut mutta niitä ajatteli enemmän mainstream-kannalta ja vähän niinkuin hajuyksikköinä, ei "elävinä" nuottilähteinä ja elämyksinä. Olin ennen "herätystäni" erittäin kiinnittynyt valtavirran suuriin tuoksutaloihin jotka tuottavat tuoksunsa massatuotantona ja joiden tarkoitus on myydä mahdollisimman paljon. Minulle oli tärkeintä se, että tuoksulla oli nimi ja status, sen lisäksi, että se miellytti minun nenääni.


En juurikaan kiinnittänyt aikaisemmin huomiota tuoksujen elinkaareen tai siihen miten ne kehittyivät. Mielenkiintoni kohdistui lähinnä siihen oliko tuoksu hyvä vai huono, käytettävä vai ei-käytettävä. Lisäksi olin fiksaantunut enimmäkseen vain tietynlaisiin tuoksuihin mikä tarkoittaa kukkaistuoksuja. Enkä nyt tarkoita sanoa, että se olisi ollut millään lailla huonompi lähestymistapa tuoksuihin. Minä vain koen tuoksut nyt eri tavalla kuin silloin.

Nyt kun tuoksuja on saanut kokeilla paljon laajemmalla skaalalla kuin ennen, eikä mieltä ole rajoittanut oikeastaan mikään, olen pikkuhiljaa löytänyt tiettyjä nuotteja joista olen huomannut erityisesti pitäväni. Aikaisemmin jos minulta joku olisi tullut kyselemään mistä tuoksun osista erityisesti pidän niin olisin ehkä vaivoin pystynyt luettelemaan litanian kukkia. Olin tajuamattani luonut itselleni siistin tuoksukuplan jonka vankina olin, tietämättäni.


Niin ja entäs sitten ne mistä en pidä! Se olisi ollut aivan mahdoton kysymys minulle aikaisemmin. Olisin toki vastannut siihen nopeasti ja suurella varmuudella: "en pidä itämaisista enkä mausteisista enkä voimakkaista tuoksuista, yök!!". Vastaukseni olisi perustunut ennakkokäsityksille ja ehkä muutamalle tuoksulle joita olin joskus pikaisesti pullonsuulta tuoksutellut. En oikeasti ollut edes kunnolla kokeillut moittimiani tuoksuja.

Olin nuorempana erittäin tuoksuherkkä. Saatoin alkaa voimaan pahoin esimerkiksi kaupassa jos joku kanssashoppailija tuoksui voimakkaasti. Sain herkästi myös migreenin liian voimakkaista tuoksuista. Nykyäänkin saatan reagoida vahvasti johonkin omaankin tuoksuun jos se ei syystä tai toisesta sovikaan juuri siihen hetkeen. Iän myötä ja tuoksuihin enemmän perehtyneenä siedän nyt tuoksuja huomattavasti paremmin ja suhtaudun niihin hyvin eri tavalla kuin aikaisemmin, mikä sekin on osaltaan vaikuttanut siihen miten niihin reagoin.


Siinä vaiheessa kun tuoksut alkoivat innostaa uudella tavalla minulle aukeni ovi aivan uuteen ja ihmeelliseen maailmaan. Löysin tuoksuja täynnä olevan universumin josta löytyi aina vaan uusia ja uusia ja taas uusia tuoksutaloja ja mitä erilaisempia tuoksuja. Kauppojen chanelit, escadat, diorit, YSL:t jne. alkoivat menettää merkitystään kun tajusin, että ne ovat itseasiassa vain yksi kärpäsen kakka saharassa.

Innoissani aloin tutustumaan niin sanottuihin niche-tuoksutaloihin ja heidän tuoksuihinsa. Aikani nuuhkittuani ja ihmeteltyäni huomasin, että sillä todellakin voi olla merkitystä kuka ja miten tuoksun valmistaa. Lisäksi nenä kehittyy koko ajan mitä enemmän erilaisia tuoksuja tuoksuttelee, vaikka en edelleenkään ole mikään mestari erottelemaan nuotteja an sich, tavoitan silti tuoksuista enemmän erilaisia vivahteita kuin aikaisemmin. Myös tuoksun elinkaarella on minulle nykyään merkitys. Joskus ennen kun suihkaisin tuoksua iholle, niin koin sen koko ajan samanlaisena, se vain pikkuhiljaa ajan myötä vaimeni mutta ei muuta. Nykyään ymmärrän etsiä tuoksusta sen eri vaiheita iholla ja osaan poimia matkan varrelta muutoksia tuoksussa.


Niin sanotut mainstream-tuoksut eivät tietenkään automaattisesti ole huonompia kuin niche-tuoksut, mutta niche-tuoksuissa on aivan valtavan paljon enemmän vaihtelua ja tuoksuilla ei tunnu olevan lainkaan rajoja. Mainstream-tuoksujen tarkoitus on myydä eli niiden pitää miellyttää mahdollisimman laajalti, niiden pitäisi tuoksua mahdollisimman monen kuluttajan nenään miellyttävältä ja haluttavalta. Näin ollen pelikenttä on suht suppea ja siinä on seurattava myös trendejä. Omistan kuitenkin enemmän niin sanottuja mainstream-tuoksuja kuin niche-tuoksuja, joskin jälkimmäisten osuus kasvaa jatkuvasti. Niiden kanssa vain törmää harmillisen usein saatavuusongelmaan, mikä hidastaa tehokkaasti tuoksujen hankkimista.

Samalla kun tuoksumaailmani räjähti totaalisesti uusiin sfääreihin löysin myös miesten tuoksut ja lopulta tuoksujen "sukupuolisuus" menetti merkityksensä kokonaan, ja tuoksuista tuli ihan vaan tuoksuja ilman sen kummempia leimoja.  Nykyään minulle ei ole lainkaan merkitystä sillä onko tuoksu markkinoitu miehille vai naisille vai molemmille, jos se tuoksuu minun nenääni ja minun ihollani hyvältä niin se on silloin hyvä ja käytettävissä oleva tuoksu.


Tuoksurakkauden kasvaessa on kasvanut myös pullokokoelmani. Samoin oma tuoksumaku on selkiintynyt ja olen alkanut harrastaa sokko-ostoksia. Hyvin harvoin olen onnistunut tekemään hutiostoksia. Jonkin verran on tullut sellaisia semihuteja eli tuoksu ei varsinaisesti ole osoittautunut huonoksi mutta kuitenkin sellaiseksi, että ilmankin olisin pärjännyt. Toisaalta minun on ollut hyvin vaikea luopua mistään tuoksuistani, myöskään niistä jotka eivät ehkä ihan täysillä säväytä. Osa sokko-ostoista on aluksi tuntunut vikatikeiltä mutta hetken päästä olenkin sitten saattanut olla aivan korviani myöten rakastunut.

Ostoslistalla on jatkuvasti useampi tuoksu, osa niistä on keikkunut siellä jo jokusen vuoden, osa ehtii olla listalla vain pienen hetken ennen kuin jo hankin sen. Menen hyvin pitkälti tunnepohjalla näissä asioissa ja jonkun tuoksun kohdalla minulle riittää ajatus siitä, että one day....


Onko hommassa mitään järkeä? Riippuu kai katsojasta ja perspektiivistä. Minulla on niin paljon hajuvesiä, että en todellakaan ehdi käyttää niitä kaikkia loppuun loppuelämäni aikana. Minua se ei haittaa eikä häiritse. Tuoksut tuovat iloa elämääni ja käytän niihin omia rahojani eikä se ole keneltäkään pois. Sen lisäksi, että pukeudun tuoksuun esim. juhliin tai illanviettoihin tms. niin käytän tuoksuja myös kotona. Saatan saman päivänä aikana suihkaista kahta, jopa kolmea tuoksua iholleni ja fiilistellä niiden ihanuudessa. En yhtäaikaa tokikaan, ellen sitten harrasta tarkoituksella tuoksujen kerrostamista.

Nykyään hajuvesi on minulle paljon enemmän kuin vain hajuvesi. Se voi olla viestintäväline, itsetunnon kohottaja, mielialan kohentaja, rentouttaja, piristäjä, nautinto, oikeastaan lähes mitä vain. Ei taida mennä päivääkään niin, ettenkö tuoksuisi jollekin jossain vaiheessa päivää. Tai no, on niitä tuoksuttomiakin päiviä silloin tällöin kun tuntuu, että ärsykekynnys on ylitetty.

Minulle henkilökohtaisesti tuoksut ovat ihana asia ja olen todella onnellinen, että olen tuoksujen maailman löytänyt!


maanantai 8. lokakuuta 2012

Comme des Garçons; Wonderwood EdP

Wonderwood aukeaa tuoksuen ihanasti tuoreelle puulle. Siinä on pieni pippurinen vivahde ja tuoksun alku on raikas. Minun nenäni ei osaa erotella eri puulaatuja tuoksun seasta, se vain tuoksuu yksinkertaisesti puulle.

Mieleen nousee mielikuvia lapsuuden puuhommista, kun moottorisahalla pilkottiin puita ja pienittiin kirveellä klapeiksi. Mummolan puuliiteri, jonka maalattiaa peitti paksu sahanpurujen kerros.

Minusta oli nautinnollista leikkiä sahanpuruilla, tuoksu oli hyvin miellyttävä ja kädetkin alkoivat tuoksua puulta. Koulussa puukäsitöitä oli kiva tehdä, puu tuntuu käsissä miellyttävältä käsitellä, taltta uppoaa siihen nautinnollisen helposti ja mikäpä olisi sen terapeuttisempaa hommaa, kuin puun veistely puukolla! Olen aina pitänyt puusta kaikissa muodoissaan ja rakastan puun tuoksua.

Haistan Wonderwoodissa myös jotain pehmeää ja kermaista...tai oikeastaan maitomaista. En varsinaisesti pidä siitä, mutta sitä ei ole niin paljon, että se pilaisi koko tuoksun minulta. Kokonaisuutena Wonderwood on mielestäni hienostunut ja hyvin tehty tuoksu. Sen puunuotit ovat tasapainossa ja lopputulos on harmoninen. Drydown on hyvin miellyttävä. Wonderwood on myös hyvin rauhallinen ja se huokuu turvallisuudentunnetta. Hyvin lohdullinen tuoksu.

Vaikka Wonderwood nostaakin mieleen lapsuuden kokemuksia puun tuoksusta, niin eihän se tokikaan tuoksu suomalaiselta puulta. Vaan eipä se haittaa, minulle riittää, että se tuoksuu puulta. Wonderwood on suhteellisen yksioikoinen tuoksu eikä se juurikaan kehity ajan mittaan iholla. Loppua kohden se kuitenkin selkeästi pehmenee ja pyöristyy. Wonderwood on yksinkertaisesti kaunis puutuoksu, se on alusta loppuun puinen eikä yritä olla yhtään mitään muuta. Minun ihollani se viihtyy enimmäkseen aika lähellä ihoa.

Tämän voisin joskus ostaa omaksi. Se ei kiilaa itseään rakettina ostoslistan kärkeen, vaan jää roikkumaan sinne jonnekin "ostan sitten joskus, kun on sopiva hetki"-osioon.


Kuvat täältä ja täältä.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Pilar and Lucy; To Twirl All Girly EdP

Lähdin kokeilemaan toista kertaa Pilar & Lucyn To Twirl All Girlyä, taisin ensimmäisen kerran testailla tätä viime keväänä. Minulla on tätä pikkuruinen sample Luckyscentista hankittuna. En oikein muista miksi nakkasin tämän ostoskoriini...taisin haluta jonkun oikein tyttömäisen ja makean ja vähän överin tuoksun.

Pilar and Lucy pitää majaa enkelten kaupungissa, tarkemmin sanottuna Hollywoodissa. Sen perustivat ex-ballerina, näyttelijä ja malli Victoria sekä runoilija Gretchen. Talolla on vain kolme tuoksua, joiden inspiraatiolähteenä on toiminut vanha Hollywood ja sen glamour. Pilar and Lucyn tuoksuja fanittavat mm. Britney Spears, Carmen Electra, Mena Suvari ja Jennifer Love Hewitt. Hmmmm..... ;-)

To Twirl All Girlyn nuotteihin kuuluvat Fragrantican mukaan gardenia, jasmiini, suitsuke, ambra, vanilja, narsissi, vesimeloni ja champaca (joka kaiketi on jokin magnolia-lajike). Edelleen fragrantican mukaan gardenia olisi tuoksussa se voimakkain kukkaelementti.

Jaa-a. Ihan tuoreeltaan minulle tuli olo, että tämä tuoksuu makealta sotkulta. Ei mitenkään erityisen negatiivisella tavalla, mutta en myöskään ollut erityisen ihastunut. Tuoksun nuotit on pakattu niin tiiviisti limittäin, että niiden erottaminen toisistaan on minun nenälleni lähes mahdotonta. Jotenkin vanilja sitoo koko tuoksua kovasti dominoiden, vaikka se ei erotukaan joukosta selkeän vaniljaisena, se on vain jotenkin sellainen makea liima, joka pitää nuotteja tiukasti kimpussa.

En sanoisi, että gardenia erottuisi vahvimmin joukosta, ennemmin olisin veikannut tuota champacaa (vaikka en tiedäkään miltä se tuoksuu, mutta kuvittelen löytäväni tuoksusta magnoliaa). Narsissinkin saatan erottaa, mutta jasmiini jää kyllä aika lailla häviksiin. Ambrakaan ei ole mitenkään selkeä, mutta se tuonee tietynlaista lämpöä tuoksuun mukaan. Suitsuketta en sellaisenaan haista mutta kokonaisuudessa on jokin jännä vivahde, jonka tulkitsen suitsukkeeksi. Minun nenääni gardenia nousee voimakkaammin esille vasta tuoksun drydownissa.

Kokonaiskuva on mielestäni aika raskas, joskin loppua kohden tuoksu hieman keveneekin. Tämä ei kuitenkaan ole mikään syöjätär, vaan viihtyy aika nätisti melko lähellä ihoa. Minun ihollani tuoksu on aika lineaarinen ja voisin kuvitella tylsistyväni tämän kanssa suhteellisen nopeasti. Kestoltaan To Twirl All Girly on hyvä. Fragrantica listaa tämän tuoksun ryhmään floral fruity gourmand. Minun nenäni ei hedelmiä bongaa (ei edes sitä nuottiluettelon vesimelonia), mutta kyllä tämä selkeästi on kukkainen ja gourmand. Sen verran painostavuutta tässä tuoksussa on, että en suosittele kovin herkkähermoisille.

Mitenkään vakavasti en kyllä pysty tätä tuoksua ottamaan. En oikein osaa sijoittaa tätä mihinkään kategoriaan enkä keksi millainen tai minkä ikäinen käyttäjä tälle tuoksulle sopisi. Tai no, yllä lueteltu julkkisfanien kavalkadi on kai aika kuvaava.

Vaikka eipä sillä, ei tämä huono tuoksu ole an sich. Oikeastaan aika mielenkiintoinen ja hauskalla tavalla vähän outo. Minulle sen kaikki kiehtovuus jää kuitenkin siihen, en voisi kuvitella pukeutuvani tähän tuoksuun, vaikka sitä ihan hauska näin onkin nuuhkutella. Ehkäpä voisin kuvitella To Twirl All Girlyn leijailemaan entisaikojen Hollywoodiin B-leffojen näyttelijättärien pukuhuoneisiin...

Kuvat täältä ja täältä.


maanantai 3. syyskuuta 2012

Lorenzo Villoresi; Teint de Neige EdT

Tervehdys kaikille tuoksuttelijoille pitkän kesätauon jälkeen! Le Mond des Rêvesin syksy alkaa pehmeän puuterisella Lorenzo Villoresin Teint de Neigellä. Villoresin tuoksut eivät ole minulle ennestään tuttuja, Teint de Neige on ensimmäinen tuoksu Villoresilta jota olen kokeillut.

Yleisesti käytetty käännös Teint de Neigelle tuntuu olevan "lumen väri", mutta oikeampi käännös lienee "lumivalkoinen hipiä".  Joskin Villoresin omilla nettisivuillakin nimi on käännetty sekä italiaksi että englanniksi "lumen väriksi". Tiedä sitten kumpi versio on oikein, mutta ainakin Villoresin sivuilla oleva kuvaus tuoksusta puhuisi "lumivalkoisen hipiän" puolesta.

"Teint de neige, “the colour of snow”, the delicate rosy hue of a powdered face. The unmistakable scent of perfumed powders, the fragrance of face powder, the perfume of talc, a soft, gentle, enveloping Eau de Toilette, yet intense and persistent. An aroma delicately permeated by the richness of the natural extracts of precious flowers, recalling the light, images and atmosphere of the belle-époque."

Useissa tämän tuoksun kuvauksissa viitataan lumeen ja yritetään etsiä tästä tuoksusta viitteitä lumen tuoksuun. Minä en koe tässä tuoksussa yhtään mitään lumista eikä tuo Villoresin kuvaus tuoksusta anna mitenkään ymmärtää, että tuoksussa olisi edes yritetty ilmentää lunta tai sen tuoksua.

Teint de Neige on selkeästi runsaan puuterinen tuoksu ja viittaus belle-époqueiin sopii siihen mielestäni erittäin hyvin. Tuoksu on minun nenääni makeahkon kukkainen. Tosin siinä on varsinkin alussa melko pistävä efekti josta en juurikaan pidä, mutta se hiipuu pikku hiljaa pois tuoksun kehittyessä.

Teint de Neige on mielestäni mukavasti erilainen kukkaistuoksu. Se on olemukseltaan tiivis, mutta ei kuitenkaan liian raskas. Se ei ole erityisen moniulotteinen mielestäni, mutta en koe sitä silti tylsäksi. Tuoksu on melko voimakas ja voisin kuvitella, että liikaa annosteltuna sillä saisi hyvin tilaa ympärilleen. Minulle Teint de Neige on niillä rajoilla, voisinko sitä itse käyttää. En todennäköisesti usein, mutta se voisi olla mukava tuoksu olla olemassa silloin tällöin käytettäväksi. En kuitenkaan pidä siitä niin paljoa, että haluaisin sijoittaa siihen.

En yleensä ole pitänyt heliotroopista. Ensi kerran Teint de Neigeä kokeillessani minusta tuntui, että voisin pitää siitä ellei siinä olisi niin paljon heliotrooppia. Sittemmin tuoksun heliotrooppisuus ei ole enää häirinnyt ja yllätyksekseni huomaan välillä jopa pitäväni siitä. Tuoksun nuottiluettelossa on heliotroopin lisäksi muitakin kukkia, kuten ruusu ja jasmiini, mutta minun nenääni heliotrooppi on niin voimakas, että se peittää tehokkaasti muut kukat alleen. Drydownissa tuoksuu ihanasti tonkapapu, ehdottomasti tämän tuoksun paras osio!

Teint de Neige on jotenkin sukupuoleton tuoksu, neutraalin intohimoton. Se on toki selkeästi naisellinen tuoksu, mutta siitä puuttuu totaalisesti kaikenlainen seksuaalisuus. Se on iloinen, vähän turhamainen ja kevytmielinen ja keskittynyt ilakoimiseen. Sen päätavoite on elämästä nauttiminen, mielellään kaiken keskipisteenä ja valokeilassa, täydelliseksi puuteroituna.

Kuvat täältä ja täältä.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Donna Karan New York: Be Delicious Fresh Blossom Juiced EdT, le

Hyvin kukkainen, aavistuksen vihertävä. Minun nenäni poimii tästä ihan ensimmäiseksi kielon, jota seuraa hentoisen puuterinen ruusu. Ruusu tosin pysyttelee hyvin lähellä ihoa ja ihan iholta haisteltuna ruusu tuoksuu selkeän voimakkaasti.

Kehityskaari tässä tuoksussa on aika suoraviivainen ja minun nenääni tämä tuoksuu koko kaarensa ajan yksinkertaisesti kukkaiselta. Kielon ja ruusun lisäksi olen aistivinani häivähdyksen hajuhernettä ja ihan pahnanpohjimmaisena tuoksuu myskin kuivakka jauhoisuus.

Fragrantican mukaan tässä pitäisi tuoksua mm. greippi ja mustaherukka mutta tuoksun kieloisuus peitti ne ainakin minulta hyvin tehokkaasti alleen. Voisin kuvitella käyttäväni tätä kevyenä arkituoksuna, tämä on sellainen harmittoman kaunis ja helppo tuoksu.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Serge Lutens; Douce Amére EdP

Ihan alussa tuoksuu jokin nuotti jota en osaa asettaa kartalle. Se on jollain tapaa vähän kirsikkainen tavallaan. Tässä tuoksussa pitäisi olla tiare-kukkaa jota en toistaiseksi tunnista, joten mietiskelin itsekseni voisiko tuo tuoksu, jota en osaa määritellä, olla juurikin tiare.

Douce Amére on aika erilainen kukkaistuoksu kuin mihin olen tähän mennessä ollut tottunut. Se on lämpimän mausteinen ja pehmeä, siitä tulee mieleen kanelilla ja vaniljalla maustettu lämmin maito katettuna pöytään, jonka keskellä on maljakossa muutama kukkiva jasmiininoksa.

Kaneli ei ole erityisen ilmeinen tässä tuoksussa vaan se sekoittuu saumattomasti muihin nuotteihin. Se ei erotu selkeästi omana itsenään vaan se on ikään kuin saumaton osa tuoksua mutta kuitenkin havaittavissa. Douce Amére on tasapainoisen kaunis ja rauhallinen tuoksu.

Alun täyteläisyys asettuu nopeahkosti melko lähellä ihoa viihtyväksi, lämpöisen mausteiseksi kukkaisuudeksi. Vanilja tuoksuu mukana pehmoisena ja miellyttävänä taspainottaen kanelin tuomaa särmää. Vanilja ei ole kuitenkaan millään lailla äänekäs. Tämä tuoksu on kuin kaunista moniäänistä laulua jossa stemmat ovat todellakin kohdallaan.

Minun iholleni Douce Amére asettuu helposti, se on heti kuin kotonaan ja tuoksuu niin kuin se kuuluisi ihooni, olisi osa sitä. Tuoksun nuoteista pitäisi löytyä anista, itse en sitä kuitenkaan löydä. Douce amére on ranskaksi kitkerän makea ja se on myös punakoison ranskankielinen nimi. Punakoiso on hyvin myrkyllinen kasvi. En tiedä onko tuoksu nimetty mitä mielessä pitäen mutta tavallaan molemmat merkitykset siihen sopivat.

Kuva täältä.